Mutta eilistä päivää tässä vielä muistellen, sain aikaan tällaisen huivin. Langasta ei harmainta hajua, jotakin keinokuitua kuitenkin. Tuosta langasta suunnittelin pontsoa, mutta tulin siihen tulokseen, että niin harvoin käytän pontsoja, joten kaivoin isot puikot esiin ja aina oikein -neuleella lisäilin vain reunoissa silmukoita.
On tuosta sateesta ollut sen verran hyötyä, että kun siirtelin tuolta pellon laidalta kukkia niin sanotulle niittyosiolle pihallemme (niitä niittyjä sitten riittääkin...), niin hyvin ovat näköjään lähteneet kasvamaan. Siirsin siis sen ojakellukan, josta aikaisemmin jo kerroinkin ja sitten keto-orvokin. Kai se se on...
Tuohon niittyalueen viereen suunnittelin, että siihen tehtäisiin siisti, tasainen kohta ja hommattaisiin puutarhakeinu. Saa nyt nähdä, miten siinä käy...Ja sitten kuva meidän lapsityövoimasta. Tässä poika S pesee traktorin perässä olevaa jyrää. Tänä kesänä isäntä on melko paljon opettanut poikaa erilaisiin hommiin ja tämä koneiden huolto on yksi tärkeimmistä. Edes kouluissa ei sitä tunnuta opetettavan! Minunkin työpaikallani häviää tavaroita ja niitä tuodaan huoltamattomina paikoilleen. Ei ymmärrä ei!
Mutta tämän päivän ohjelmistossa on vielä yksi koneellinen pyykkiä (2 jo pesty), ulkovarastojen siivousta (huomenna on ongelmajätteiden keräys tuossa suht lähellä, jos isäntä sinne tavarat veisi) ja ruokaa olis laitettava huomistakin varten, meinasin mennä huomenna käymään töissä. Ja Wallun turkkia on nyt pakko siistiä ihan saksien kanssa. Koira on näköjään kerännyt kaikki havut turkkiinsa! Juu, äänestetty on ennakkoon. Löysin viime hetkellä fiksun nuoren naisen, joka ei ole vasemmistoliittolainen eikä vihreä...
Ps. Mette laittoi minulle haasteen, mutta siihen palaan myöhemmin, nyt ei malta :-)
2 kommenttia:
Oma niitty on kiva, meillä on pieni, ojakellukka ruoesi yhdestä paikasta ihan itse kasvamaan, huomasin.
Voi miten jaksat ja _osaat_ kutoa! Osaisimpa minäkin :D
Hienolta näyttää!
Lähetä kommentti