Tästä se ajatus sitten lähti!Eli olen jo pitemmän aikaa ihaillut vanhaa ompelukonetta aitassamme, mutta en vaan ole keksinyt sille käyttöä. Ja sitten se yksi yö taas välähti (juu, minä heräilen edelleenkin välillä 3-4, jolloin parhaimmat ideat syntyvät), jaloista saa hienot pöydänjalat, mutta mistäpä siihen kansi. En halunnut betonipöytää, joten eihän siinä muu auttanut kuin keksiä paras vaihtoehto sitä tekemään. Sain tänä iltana soitettua siskoni miehelle, joka lupasi kannen tehdä.
Muistan, että omalla kotipaikallani oli sellainen ompelukone, joka sijoitettiin pöytälevyjen väliin, jolloin kun ei ommeltu, niin pystyttiin ompelukonetsydeemi pitämään normaali pöytänä. Lisäksi pöydässä oli pienet lokerikot, joissa pidin rahojani (kerroin siitä ed. postauksessa).
Mutta mihinkäs sitten tuo ihana ompelukone ja sen suojus. Vielä jäi miettimistä. Ja sitä paitsi tuon pöydän paikka on kuistillamme ja siihen olisi vielä löydettävä pari tuolia. Ah, miten ihana kahvipaikka siitä sitten syntyykään...tai sitten ei... :-)
Tänään sain sitten aikaiseksi tilata kaksi voileipäkakkua, kaksi täytekakkua ja sata riisipiirakkaa pojan rippijuhliin ja lisäksi kyselin yhtä tyttöä laittelemaan pöytää ja tarjoilemaan rippipäivänä. Ja vielä: sain ostettua rippikutsukortteihin tarvikkeet. Poikani haluaa mahdollisimman paljon vieraita, että saisi mahdollisimman paljon lahjoja. Huoh!!! Kuinka kasvatukseni onkaan mennyt pieleen... :-)Ihanan pilvinen ja viileä päivä tänään...
5 kommenttia:
Aivan ihana kone. Meiltä löytyy samanlainen. Ompelukoneen jalka on vuosia ollut lasikannellisena pöytänä sisällä, mutta kesäksi kannoin pöydän ulos.
Koneen suojuksen otin sisälle talteen.
Jos nyt tekisin pöydälle uuden pinnan, olisi se mosaiikkia.
Kauneimmat pöydät olen nähnyt näistä koneista, marmorilevyllä vaikka. Tai sitten ompelee sillä sähköttömässä mökissä..
Niin hieno vanha Singer! Semmosella minäkin olen ekat ompelut ommellut. Edesmennyt anoppini oli ompelija ja hänellä oli tuommonen saman näköinen kone,mutta Husqvarna. Siinä laitettiin se kone piiloon ja sai pöydäksi. Paitsi ettei se hänellä koskaan joutanut piilossa olla. Minäkin kun nuorena heillä jonkun aikaa asuin,niin koko ajan heille tuli ihmisiä kankaitten kanssa ja oli vihko johon mitat merkittiin. Joten kyllä minäkin tiesin kaikkien kylän naisten strategiset mitat:D Nyt ne ovat unohtuneet. Anoppi 15v sitten mennyt Taivaan kotiin ja niin on mennyt moni muukin kankaan tuoja siltä kylältä.
Meidän rippilaps haluaa paljon rahaa :)
Miekin olen ommellut tuollaisella poljettavalla singerillä. Savonlinnassa oli joku kangaskauppa (en enää muista nimeä) silloin 90- luvun alkupuolella, jossa sai ommellakin. Ostin sieltä verhot olkkariin ja meni monta tuntia, että sain 4 suoraa reunaa ommeltua :)
Löytyisiköhän meidän aitasta myös se vanha poljettava, hmm. Tuo on muuten hyvin yleistä: mitä enemmän vieraita, sitä enemmän lahjoja:)
Lähetä kommentti