Betonia, haasteita, palkintoja ja vähän muutakin

Sain tällaisen Sirulta. Kiitos kaunis! Ilahdutti kovasti mieltä.

Säännöt:

1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa.
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen.
3. Nimeä haluamasi blogit (määrä vapaa)joille haluat tunnustuksen antaa ja linkitä heidän bloginsa.
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä.

Tämän saavat kaikki blogit, joita minä käyn lukemassa sekä lisäksi ne blogit, jotka käyvät minun blogiani lukemassa.

Ja sitten minua heitettiin Makepeacen puolelta haasteella. Kokeillaanpas vastata siihenkin:

"Tämä haaste ei käsittelekään faktoja, vaan tuntomerkkejä. Kerro yksityiskohtia itsestäsi ja jaa ne muille. Haasta sitten 5 muuta bloggaajaa tekemään sama edelleen."

1. KOKO: 167 cm pitkä, nykyisin normaalipainoinen. Vielä viisi vuotta sitten oli painoindeksi huomattavasti alle 20, mutta kun vaan ajaa autoa, istuu tietokoneen tai telkkarin ääressä eikä tee yhtään ylimääräistä liikettä, niin kyllä yli 4-kymppisenä pääsee jo normimittoihin ja jos en ala varoa, niin varmaan viiden vuoden päästä olen jo ylikin...

2. NÄKÖ: Vaihtelee. Nykyisin on melko lyhyet ruskeat hiukset, mutta saattaa olla, että ensi vuonna on jo taas pitemmät hiukset. En kauaa jaksa katsoa itseäni saman näköisenä, joten hiusten väri ainakin muuttuu, jos ei muuta. Olen jostain lukenut, että hiusten mallin vaihtelu on merkki epävarmuudesta! Juu, ja silmät ovat ruskeat ja niiden päälle painuu kulmaluu, joten ne ovat syvällä. Ja ympärystä ryppyinen, vaikka olen opetellut käyttämään silmänympärysvoidetta!

3. VAATETUS: Kotona verkkarit ja t-paita. Töissä vähän siistimpää. Joskus olen jopa tykännyt jakuista, nykyisin en niinkään. Yleensä housut, vaikka haluaisin opetella pitämään hameita. Ja sit välillä haksahdan niitä ostamaan ja olen jopa ostanut pari hamekangastakin, jotka ovat kyllä jääneet kangasasteelle.

4. KORISTEET JA VARUSTEET: Korvikset ja kultainen kaulakoru minulla on aina. Sormuksia olen taas opetellut pitämään pitkästä aikaa ja niitä tulee jopa ostettua. Ja rannekorua tulee pidettyä myös aika usein. Koruni ovat pääasiassa kultaisia. Hopea on minulle liian "kova" väri. Mies ei tuota meinaa uskoa... :-)

5. LUONNE: Hehhee, mitähän tähän laittaisi... Minusta joko pidetään tai sitten ei pidetä ollenkaan. Olen vähän turhan "suoranuottinen" ja kovaääninen. Ja puhun paljon... Tai sitten en yhtään. Koska tykkään olla myös yksikseni, niin välillä on vaikeuksia jaksaa jutella muiden ihmisten kanssa. Minä myös "räjähtelen" ja sitä ei tasainen mieheni ymmärrä ollenkaan. Mutta kaksi kertaa vuodessa on saatava kunnon riita aikaan, muuten ei tule mitään :-). Eli tällainen kaksitahoinen luonne, josta ei välttämättä ota selvää itse, no se punasarvinenkaan. Toisaalta olen kiltti ja huolehdin kaikesta. Nytkin on huoli, kun poika lähti mopolla kirkolle...

Vaikea luonnehtia itseään, mutta kyllä minä välillä tykkään olla ihan minä itse! Haastamisen jätän tässäkin kohdassa tylsästi väliin!

Mutta sitten käsitöihin. Kävin eilen irrottelemassa betonia pois purkeista. Tässä osa tuloksista. Seuraavan kerran kun ennätän, niin kerron, kuinka valmistetaan aurinkovarjon jalka. Minä tein sen vähän eri lailla kuin normaalisti :-). Koska en ole vielä sitä kuvannut, niin saatte kertomuksen siitä myöhemmin.

Tässä kuitenkin Springlespurkkikynttilänjalat ja sydämet. Kakkuvuokaankin valettu juttu onnistui, mutten ollutkaan ottanut siitä kuvia. Osaa en vielä tuonut kotia, kun ensi kerralla niitä koristellaan. Ja vähän valoin lisääkin. Eikä se tuo muottien irrottaminen niin helppoa ollutkaan...Laitan tähän myös kuvan eräästä pöydän kansilevystä. Ei ole siis minun tekemä, mutta aivan ihana. Ehkä minä joskus...Lisäksi kuvia äitini kudonnaisista. Eli tänne voi upottaa ylimääräiset villalangat. Tämä tekniikka oli minulle aivan uutta. Ensin siis kudotaan monesta langasta kerittyjä "nauhoja" ja sitten se leikataan tuollaiseksi hapsunauhaksi, joka kudotaan välikuteen kanssa. Eli langat kudotaan kaksi kertaa! Ihanan näköistä.Ja vielä kuva poika S:sta, joka soittaa tässä tämän viikon kolmannessa konsertissaan. Ja äiti oli jälleen ylpeä. Poika lähti äsken mopolla rippikouluun enkä viitsi mennä iltapäivällä sinne kuuntelemaan leirisääntöjä. Mietimme tuossa isännän kanssa, että pitäiskö mennä, mutta tultiin siihen tulokseen, että eiköhän ne säännöt ole suunnilleen samat kuin muillakin leireillä ja eihän me sinne mennä. Vaikea on pitää poikaa kurissa ja nuhteessa, jos itse ollaan 1000 km päässä! Ja luotan kyllä täysin poikaani, että hän osaa käyttäytyä. (Ja tämä kirjoitus tekee sitten sen, että poika tietty laitetaan taksilla kesken rippileirin kotia!).Vaan nyt tämän valkotornadon on lähdettävä siivoamaan. Aikoinaan oli mainos, jossa jonkun kehuttiin puhdistavan kuin valkotornado. Muistan ihmetelleeni mainosta ja ajattelevani, että eikös tornadot yleensä saa aikaan melko pahaa jälkeä...

Hyvää lauantaipäivää